lauantai 28. marraskuuta 2015

Tekniinen työ

Tekniinen työ
Tekniisen työn tunneilla tutustuttiin kolmeen erilaiseen materiaaliin ja niiden käsittelyyn tarvittaviin työkaluihin: puuhun, metalliin ja elektroniikkaan (viimeinen ei ole varsinaisesti materiaali vain erillinen osio, johon kuuluu useampi materiaali ja tarvike)
Naisena lähes kaikki oli minulle uutta, koska itse kävin koulua, jossa oli jyrkkä jako poika- ja tyttötunteihin, tytöt laittoivat ruokaa ja ompelivat, pojat pääsivät työkaluihin käsiksi. Alkujännityksen jälkeen ja moneen vieraaseen instrumentiin tutustumisen jälkee päästiin ensin käsittelemään puuta. Sahaaminen ja hiominen isoilla koneilla vaatii tarkkaa ohjestusta ja turvallisuussääntöjen noudattamista, koulussa alaluokkien oppilaat eivät mielestäni vielä  voi päästä kokeilemaa niitä. Ja jos pääsevät niin tarkassa valvonnassa ja pienissä ryhmissä. Mutta en usko, että koulun resurssit riitä tällaiseen järjestelyyn. Opettaja voi valmistaa itse valmiiksi esim. laudat. Sillä tavalla oppilaat pääsevät heti työskentelemään.
Puusta teimme kaksi eri työtä: kehyksen ja laatikon. Molemmissa saimme itse suunnitella käyttötarkoituksen ja sen mukaan koon.
Matkan varrella opin muutaman asian:
- liima ja puristimet pelastaa aika monessa asiassa
- ei kannata kiirehtiä vaan miettiä työvaiheet ja niitten järjestys, ettei tarvitse tehdä ylimääräsiä hommia
- oikea ja hyvin pidetty työkalu säästää hermoja
Koneita käytettäessä on suositeltava suojalasien ja kuulosuojien käyttö (toisin kun näissä kuvissa) ja kypäräkään ei ole turha, varsinkin koulussa. Tämän valmistavan työn opettaja tekee ennen tuntia, koska alakoulussa lapset eivät vielä pysty turvallisesti käsittelemään näitä koneita.

 

Sahaamalla isoilla koneilla en saanut tarkkoja mittoja, höylämällä ja hiomalla sain kulmat melkein täydellisiksi. Valitsin kulmakiinnitykseksi jiirikulmakiinnityksen, mikä ei liene helpoin vaihtoehto. Oppilaan pitää olla aika tarkka mittojen kanssa, että kulmat osuvat kohdilleen. Helpompi vaihtoehto aloittelijalle on varmaan suorakaidekiinnitys.



Valmis kehys onmaalattu valkoisella kuultolakalla ja taustalla liitumaalilla maalattu ohut vanerilevy. Laskuille tai muille tärkeille papereille tarkoitet pyykkipojat roikkuvat .
Kehyksen teko sopii 2-3 asteella, ekaluokkalaisillä ei välttämättä riitä vielä taidot, mutta heidän kanssa voi aloittaa jo puuteknologian tekniikoijen harjoittelu, esim. leikkuulaidasta: rejänporaaminen, hiominen, viimeistely.

Toinen työ on laatikko. Minun laatikkoni on mitoitettu värikynille. Ensimmäisenä suunnitellaan malli kolmesta eri kulmasta mittoineen. Omaa piirrustusta tehdessä otin huomioon myös materiaalin, eli laudan leveyden.
Laatikon seinät kiinnitetty puutapeilla ja liimalla. Ruuvikiinitys ulkopuolelta olisi tässäkin helpompi vaihtoehto. Laatikko oli koottu umpinaiseksi ja sitten se leikattiin auki. Seuraavana vauheena oli  laatikon ja kannen maalaus ja saranoiden kiinnitys. Saranat on upotettu. Tämän työn toteutus vaatii jo hyviä perustaitoja puunkäsittelyssä, sopisi minun mielestäni vuorostaan 4-6 luokkalaisille.
 



Puunkäsittelyssä tärkeimmät työkalut ja välineet ovat:
- vasara (ja nauloja)
- ruuvimeisseli ja/tai porakone tai ruuvinväännin (ja ruuvit)
- höylä, viila ja hiekkapaperi pintakäsittelyyn
- pintakäsittelyyn maalit, lakat ja petsit (pitää osata tarvittaessa sekoittaa omat värit)

Metalli
Metallityönä tehtiin kuparilusikan. Ensimmäinen virheni taisi olla liian paksun levyn valinta. Se oli todella haastava työstää ja lopputuloson kaukana omasta visiosta. Silti olen tyytyväinen, kun ensimmäisen kerran pääsin ylipäätään töihin metallin kanssa. Mallini oli myös liian vaikea aloittelijalle.
Kuparia hehkutetaan kaasupoltimella saadakseen metallin pehmeämmäksi. Tässä pitää tarkasti käydä oppilaiden kanssa turvallisuusohjeet ja opettajan valvonta on ehdoton.
Metalliin käsittelyyn löytyy paljon työkaluja, työskentely aloitetaan nokin puhdistettua piirtopikillä, metallisaksilla, -viiloiilla ja sen jälkeen erillaisilla pakotusvasaroilla. Metallia leikatessa pitää käyttää hanskoja. Työssä on monta eri vaihetta, jotka vaativat tarkuutta, voimaa ja hahmottamista, aloittasin sen vasta 5-6 asteella. Monet sukupolvet lapsia on tehnyt joululahjaksi löylykauhan vanhemmille, se voi olla helpompi malli toteutukseen.
 



 

Viimeinen osio oli sähkötyö, valmistimme yövalon. Teoria osuus oli minulle haastavaa, onhan fysiikan tunneilta jo kuulunut aikaa. Sen takia olisi hyvää ajoittaa tämäntyyppisen työskentelyn aloittamisen silloin kun aloitetaan tutkimaan sähköilmiöt fysiikan tunneilla. Juottaminen vaatii vuorostaan tarkkuutta ja siksi ajattelen, että 1-4-luokalla on liian aikaisin vielä aloittaa sähkö- ja elektroniikkatyöt. Piirilevyn valmistus vaikutti monimutkaiselta, alakoulussa tuskin riitä aika valmistamiseen, jos oppilaat tekevät ne itse.
Pakko tunnistaa, että sähkötyön osuus on jäänyt minulta mekaaniseksi ohjeiden seuraamiseksi, en edelleen hahmota kaikkien osien tehtäviä tai pikemmin niiten paikkoja piirilevyllä. Ulkoasussa yhdistin tekstiilityön antimia ja lopputuloksena tällainen joulupallovalo.
 


perjantai 27. marraskuuta 2015

Ompelutekniikat

  Tekstiilityön viimeisenä osa-alueena aloitettiin koneompelu. Itse en enää muista, miten itse opin käyttämään ompelukonetta koulussa, mutta ainoana mieleen jääneenä työnä on itse kaavoittama yksinkertainen paita.
Kotona ompelin sitten kouluaikana vaativampiakin työitä, esim.tein villakangastakkia kierrätetystä materiaalista. Sitten ompelu jäi pitkäksi aikaa ja innostuin uudestaan vasta kun sain ensimmäisen lapsen. Aloitin kestovaipoista ja nyt ompelen lapsille ja itselleni kaikki vaatteet. Nykyään internetistä löytyy valtaavasti ohjeita, videoita, blogeja, tutoriaaleja sekä harrastusryhmiä, joista voi kysyä neuvoja.

Varsinaisia ikärajoituksia tai suosituksia koneompelun aloittamiseen en näe. Tietenkin polkimelle pitää ulottua siinä vaiheessa, kun ruvetaan harjoittelemaan. Luokassa voi olla eritasoisia oppilaita, toiset kokeilevat jo ennen koulun aloitusta ompelua kotona, toiset näkevät ompelukoneen ensimmäistä kertaa ja se voi jännittää. Taitavammille oppilaille pitää tarjota haasteita.
Koulussa  luonnollisesti aloitetaan tutustumalla ompelukoneeseen, langoitukseen, osiin ja sitten aloitetaan vasta ompeleminen. Ensin harjoitellaan paperilla ja ilman lankaa tikkiä, miten se kulkee ja miten ommeltavaa ohjataan. Oppilas suorittaa ns. ompeluajokortin.
Turvallisuusohjeet kerrotaan alussa ja opettaja voi pysäyttää tarvittaessa työskentelyn jossakin erityishuomioita vaativassa vaiheessa esim. katkaisemalla virtaa kaikista koneista ja selittää sen asian.

Ompeluosion työt olivat neulatyyny, jota koristeltiin erilaisilla tikeillä toisella puolella ja applikaatiolla toisella puolella ja itse painetusta kankaasta tehty kangaskassi.
Neulatyynyssä päätin kokeilla ensimmäistä kertaa vapaata konekirjonta, kun koneen tikit olivat tuttuja.
Applikaatio on tehty sekatekniikalla, siellä on sekä siksakia reunoilla, että vapaa kirjonta keskellä. Ohjeet applikaatioon löytyy myös netistä esim. YouTubesta https://www.youtube.com/watch?v=zOX4WcVB4iY
Applikoidessa  tarvitaan kaksinpuolista liimakangasta ja sen kiinnittämiseen silitysrauta. Oppilaille on hyvä muistuttaa tässä vaiheessa turvallisuusohjeet!



























Toisena työnä valmistui yksinkertainen kassi. Kassin ompelemisessa tarvittiin kahta eri ommelta: suora tikki ja siksak huolitteluun.Työ vaatii oppilailta tarkkaa ohjeiden noudattamista, harjotellaan lisää koneen käyttöä ja huolellisuutta. Haasteellista on myös kirjallisten ohjeiden ymmärtäminen, vaikka sitäkin pitää harjotella, jos tulevaisuudessa ompelee itsenäisesti. Opettajan on hyvä kiertää ja ohjeistaa vaikeat kohdat henkilökohtaisesti.
 

Huovutus

Huovutus
Huovutuksessa kaksi eri tekniikkaa: ns. märkä huovutus ja neulahuovutu.
Neulahuovutuksesta on helpompi aloittaa, vaikka se onkin "vaarallisempi" noista kahdesta. Huovutusneula on todella terävä ja ohjestuksessa kannattaa kiinnittää huomiota, miten se pidetään ja missä on toinen käsi, jos työtä pidetään käsin. Käsityöliikkeissä myydään huovutusalustoja,  mutta hyvin toimii myös superlonin pala (kunhan se on tarpeeksi paksu). Edullisesti niitä voi ostaa hukkapaloina esim. Etolasta.
Märkähuovutus on hiukan sotkuisempi, tarvitaan saippua, lämmintä vettä ja kärsvivällisyyttä. Villasta erotellaan suortuvia ja kasataan päällekkäin astiaan, niin että ne menevät ristikkäinen. Sitten vaan verkkoa ja lämmintä saippua vettä päälle ja ruvetaan hieromaan. Kun kiuidut ovat tarttuneet toisiinsa, verkonvoi ottaa pois ja jatkaa hieromista käsissä. Kun villa on tiivis ja halutun näköinen, huuhdellaan haalealla vedellä ja laitetaan kuivumaan. 
Minä yritin tehdä liljan kukan tässä minun kokeilussa, mutta se ei onnistunut lähellekään. Tuli reikiä ja muoto oli liian hassu. Luulen, että minulla oli liian vähän kerroksi. Tässä otin opikseni, ei kannattaa aloittaa liian kunniahimoisesti, oppilastakin osaan neuvoa valita helpompi työ ensimmäiseksi, vaikka huovutettu saippua!

Ensimmäisen kokeilunj älkeen en kuitenkaan luovuttanut ja sekoitin tässä molemmat tekniikat. Ensin vähänpallomuotoa neulalla ja sitten loppu huovutus käsin märkähuovutuksena. Viimeistelin vielä helmillä ja rannekoru on valmis!