Tekniinen työ
Tekniisen työn tunneilla tutustuttiin kolmeen erilaiseen materiaaliin ja niiden käsittelyyn tarvittaviin työkaluihin: puuhun, metalliin ja elektroniikkaan (viimeinen ei ole varsinaisesti materiaali vain erillinen osio, johon kuuluu useampi materiaali ja tarvike)
Naisena lähes kaikki oli minulle uutta, koska itse kävin koulua, jossa oli jyrkkä jako poika- ja tyttötunteihin, tytöt laittoivat ruokaa ja ompelivat, pojat pääsivät työkaluihin käsiksi. Alkujännityksen jälkeen ja moneen vieraaseen instrumentiin tutustumisen jälkee päästiin ensin käsittelemään puuta. Sahaaminen ja hiominen isoilla koneilla vaatii tarkkaa ohjestusta ja turvallisuussääntöjen noudattamista, koulussa alaluokkien oppilaat eivät mielestäni vielä voi päästä kokeilemaa niitä. Ja jos pääsevät niin tarkassa valvonnassa ja pienissä ryhmissä. Mutta en usko, että koulun resurssit riitä tällaiseen järjestelyyn. Opettaja voi valmistaa itse valmiiksi esim. laudat. Sillä tavalla oppilaat pääsevät heti työskentelemään.
Puusta teimme kaksi eri työtä: kehyksen ja laatikon. Molemmissa saimme itse suunnitella käyttötarkoituksen ja sen mukaan koon.
Matkan varrella opin muutaman asian:
- liima ja puristimet pelastaa aika monessa asiassa
- ei kannata kiirehtiä vaan miettiä työvaiheet ja niitten järjestys, ettei tarvitse tehdä ylimääräsiä hommia
- oikea ja hyvin pidetty työkalu säästää hermoja
Koneita käytettäessä on suositeltava suojalasien ja kuulosuojien käyttö (toisin kun näissä kuvissa) ja kypäräkään ei ole turha, varsinkin koulussa. Tämän valmistavan työn opettaja tekee ennen tuntia, koska alakoulussa lapset eivät vielä pysty turvallisesti käsittelemään näitä koneita.
Sahaamalla isoilla koneilla en saanut tarkkoja mittoja, höylämällä ja hiomalla sain kulmat melkein täydellisiksi. Valitsin kulmakiinnitykseksi jiirikulmakiinnityksen, mikä ei liene helpoin vaihtoehto. Oppilaan pitää olla aika tarkka mittojen kanssa, että kulmat osuvat kohdilleen. Helpompi vaihtoehto aloittelijalle on varmaan suorakaidekiinnitys.
Toinen työ on laatikko. Minun laatikkoni on mitoitettu värikynille. Ensimmäisenä suunnitellaan malli kolmesta eri kulmasta mittoineen. Omaa piirrustusta tehdessä otin huomioon myös materiaalin, eli laudan leveyden.
Laatikon seinät kiinnitetty puutapeilla ja liimalla. Ruuvikiinitys ulkopuolelta olisi tässäkin helpompi vaihtoehto. Laatikko oli koottu umpinaiseksi ja sitten se leikattiin auki. Seuraavana vauheena oli laatikon ja kannen maalaus ja saranoiden kiinnitys. Saranat on upotettu. Tämän työn toteutus vaatii jo hyviä perustaitoja puunkäsittelyssä, sopisi minun mielestäni vuorostaan 4-6 luokkalaisille.
Puunkäsittelyssä tärkeimmät työkalut ja välineet ovat:
- vasara (ja nauloja)
- ruuvimeisseli ja/tai porakone tai ruuvinväännin (ja ruuvit)
- höylä, viila ja hiekkapaperi pintakäsittelyyn
- pintakäsittelyyn maalit, lakat ja petsit (pitää osata tarvittaessa sekoittaa omat värit)
Metalli
Metallityönä tehtiin kuparilusikan. Ensimmäinen virheni taisi olla liian paksun levyn valinta. Se oli todella haastava työstää ja lopputuloson kaukana omasta visiosta. Silti olen tyytyväinen, kun ensimmäisen kerran pääsin ylipäätään töihin metallin kanssa. Mallini oli myös liian vaikea aloittelijalle.
Kuparia hehkutetaan kaasupoltimella saadakseen metallin pehmeämmäksi. Tässä pitää tarkasti käydä oppilaiden kanssa turvallisuusohjeet ja opettajan valvonta on ehdoton.
Metalliin käsittelyyn löytyy paljon työkaluja, työskentely aloitetaan nokin puhdistettua piirtopikillä, metallisaksilla, -viiloiilla ja sen jälkeen erillaisilla pakotusvasaroilla. Metallia leikatessa pitää käyttää hanskoja. Työssä on monta eri vaihetta, jotka vaativat tarkuutta, voimaa ja hahmottamista, aloittasin sen vasta 5-6 asteella. Monet sukupolvet lapsia on tehnyt joululahjaksi löylykauhan vanhemmille, se voi olla helpompi malli toteutukseen.
Viimeinen osio oli sähkötyö, valmistimme yövalon. Teoria osuus oli minulle haastavaa, onhan fysiikan tunneilta jo kuulunut aikaa. Sen takia olisi hyvää ajoittaa tämäntyyppisen työskentelyn aloittamisen silloin kun aloitetaan tutkimaan sähköilmiöt fysiikan tunneilla. Juottaminen vaatii vuorostaan tarkkuutta ja siksi ajattelen, että 1-4-luokalla on liian aikaisin vielä aloittaa sähkö- ja elektroniikkatyöt. Piirilevyn valmistus vaikutti monimutkaiselta, alakoulussa tuskin riitä aika valmistamiseen, jos oppilaat tekevät ne itse.
Pakko tunnistaa, että sähkötyön osuus on jäänyt minulta mekaaniseksi ohjeiden seuraamiseksi, en edelleen hahmota kaikkien osien tehtäviä tai pikemmin niiten paikkoja piirilevyllä. Ulkoasussa yhdistin tekstiilityön antimia ja lopputuloksena tällainen joulupallovalo.
Tekniisen työn tunneilla tutustuttiin kolmeen erilaiseen materiaaliin ja niiden käsittelyyn tarvittaviin työkaluihin: puuhun, metalliin ja elektroniikkaan (viimeinen ei ole varsinaisesti materiaali vain erillinen osio, johon kuuluu useampi materiaali ja tarvike)
Naisena lähes kaikki oli minulle uutta, koska itse kävin koulua, jossa oli jyrkkä jako poika- ja tyttötunteihin, tytöt laittoivat ruokaa ja ompelivat, pojat pääsivät työkaluihin käsiksi. Alkujännityksen jälkeen ja moneen vieraaseen instrumentiin tutustumisen jälkee päästiin ensin käsittelemään puuta. Sahaaminen ja hiominen isoilla koneilla vaatii tarkkaa ohjestusta ja turvallisuussääntöjen noudattamista, koulussa alaluokkien oppilaat eivät mielestäni vielä voi päästä kokeilemaa niitä. Ja jos pääsevät niin tarkassa valvonnassa ja pienissä ryhmissä. Mutta en usko, että koulun resurssit riitä tällaiseen järjestelyyn. Opettaja voi valmistaa itse valmiiksi esim. laudat. Sillä tavalla oppilaat pääsevät heti työskentelemään.
Puusta teimme kaksi eri työtä: kehyksen ja laatikon. Molemmissa saimme itse suunnitella käyttötarkoituksen ja sen mukaan koon.
Matkan varrella opin muutaman asian:
- liima ja puristimet pelastaa aika monessa asiassa
- ei kannata kiirehtiä vaan miettiä työvaiheet ja niitten järjestys, ettei tarvitse tehdä ylimääräsiä hommia
- oikea ja hyvin pidetty työkalu säästää hermoja
Koneita käytettäessä on suositeltava suojalasien ja kuulosuojien käyttö (toisin kun näissä kuvissa) ja kypäräkään ei ole turha, varsinkin koulussa. Tämän valmistavan työn opettaja tekee ennen tuntia, koska alakoulussa lapset eivät vielä pysty turvallisesti käsittelemään näitä koneita.
Valmis kehys onmaalattu valkoisella kuultolakalla ja taustalla liitumaalilla maalattu ohut vanerilevy. Laskuille tai muille tärkeille papereille tarkoitet pyykkipojat roikkuvat .
Kehyksen teko sopii 2-3 asteella, ekaluokkalaisillä ei välttämättä riitä vielä taidot, mutta heidän kanssa voi aloittaa jo puuteknologian tekniikoijen harjoittelu, esim. leikkuulaidasta: rejänporaaminen, hiominen, viimeistely.
Toinen työ on laatikko. Minun laatikkoni on mitoitettu värikynille. Ensimmäisenä suunnitellaan malli kolmesta eri kulmasta mittoineen. Omaa piirrustusta tehdessä otin huomioon myös materiaalin, eli laudan leveyden.
Laatikon seinät kiinnitetty puutapeilla ja liimalla. Ruuvikiinitys ulkopuolelta olisi tässäkin helpompi vaihtoehto. Laatikko oli koottu umpinaiseksi ja sitten se leikattiin auki. Seuraavana vauheena oli laatikon ja kannen maalaus ja saranoiden kiinnitys. Saranat on upotettu. Tämän työn toteutus vaatii jo hyviä perustaitoja puunkäsittelyssä, sopisi minun mielestäni vuorostaan 4-6 luokkalaisille.
Puunkäsittelyssä tärkeimmät työkalut ja välineet ovat:
- vasara (ja nauloja)
- ruuvimeisseli ja/tai porakone tai ruuvinväännin (ja ruuvit)
- höylä, viila ja hiekkapaperi pintakäsittelyyn
- pintakäsittelyyn maalit, lakat ja petsit (pitää osata tarvittaessa sekoittaa omat värit)
Metalli
Metallityönä tehtiin kuparilusikan. Ensimmäinen virheni taisi olla liian paksun levyn valinta. Se oli todella haastava työstää ja lopputuloson kaukana omasta visiosta. Silti olen tyytyväinen, kun ensimmäisen kerran pääsin ylipäätään töihin metallin kanssa. Mallini oli myös liian vaikea aloittelijalle.
Kuparia hehkutetaan kaasupoltimella saadakseen metallin pehmeämmäksi. Tässä pitää tarkasti käydä oppilaiden kanssa turvallisuusohjeet ja opettajan valvonta on ehdoton.
Metalliin käsittelyyn löytyy paljon työkaluja, työskentely aloitetaan nokin puhdistettua piirtopikillä, metallisaksilla, -viiloiilla ja sen jälkeen erillaisilla pakotusvasaroilla. Metallia leikatessa pitää käyttää hanskoja. Työssä on monta eri vaihetta, jotka vaativat tarkuutta, voimaa ja hahmottamista, aloittasin sen vasta 5-6 asteella. Monet sukupolvet lapsia on tehnyt joululahjaksi löylykauhan vanhemmille, se voi olla helpompi malli toteutukseen.
Viimeinen osio oli sähkötyö, valmistimme yövalon. Teoria osuus oli minulle haastavaa, onhan fysiikan tunneilta jo kuulunut aikaa. Sen takia olisi hyvää ajoittaa tämäntyyppisen työskentelyn aloittamisen silloin kun aloitetaan tutkimaan sähköilmiöt fysiikan tunneilla. Juottaminen vaatii vuorostaan tarkkuutta ja siksi ajattelen, että 1-4-luokalla on liian aikaisin vielä aloittaa sähkö- ja elektroniikkatyöt. Piirilevyn valmistus vaikutti monimutkaiselta, alakoulussa tuskin riitä aika valmistamiseen, jos oppilaat tekevät ne itse.
Pakko tunnistaa, että sähkötyön osuus on jäänyt minulta mekaaniseksi ohjeiden seuraamiseksi, en edelleen hahmota kaikkien osien tehtäviä tai pikemmin niiten paikkoja piirilevyllä. Ulkoasussa yhdistin tekstiilityön antimia ja lopputuloksena tällainen joulupallovalo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti